Yö - Kaksintaistelu

On aina käynyt niin, toinen lähtee toinen jää mutta tuskin kukaan uskoo ettei osais enempää on aina käynyt niin, toinen liikaa yrittää muistan hetken jolloin alkoi loppuelämämme tää Kertosäe Hän istui pöytään, haastoi mun, kuin alkuun kaksintaistelun kun sanoi ettei kukaan voisi häntä rakastaa nyt toinen piippuun puhaltaa, ja vielä katsoo kuolevaa vaan kumpi voittaa, sitä kukaan tietää ei saa Ei voi ennustaa, mitä muistaa jokainen kohtalo kun pyyhkii sivut päiväkirjojen ja lauseet jotka jää, niitä harva ymmärtää mut oikeutusta etsii teot synkimmätkin nää Kertosäe Vaan ei kuitenkaan, voi vaan nousta koneeseen kun ensin joku nostaa pinnan alle painuneen myös saapuu ajallaan, haaskalinnut piiloistaan kyllä korppikotka tietää milloin elämä jaetaan Kertosäe x2