Eino Grön - Minun tieni

Eino Grön - Minun tieni Ja näin, kun katseen luo nyt taaksepäin, on kuva toinen. Ja näin, jos aika suo, sen paikalleen mä panna voinen. Kun sain mä elämän, niin läpi sen mä omin päin vein. Nyt oon vain iloinen, kun tieni näin tein. Mä käy en katumaan, jos tartuinkin mä neuvoon väärään. Kun tien taas oikeaan mä löytää sain, nyt suunnan määrään. Ja näin, kun katselen, mä tieni tään nyt minne päin vein, Mä oon vain iloinen, kun kaiken näin tein. Myös aikanaan, sen tunnustan, mä maistoin vain maun hunajan. Mä ahnehdin, mut kuitenkin, taas teoistain mä vastasin. Nyt pystypäin oon varma näin: tein viimein oikein. Mä sain ja menetin, mä rakastin ja vihaa kannoin. Ja sen, kun oivalsin, mä elää sain ja elää annoin. Nyt voin vain naurahtaa, kun joskus tien mä puuta päin vein. Ja oon vain iloinen, kun kaiken näin tein. Kun elää mies näin omillaan, myös vastuuseen hän käy sanoistaan. Ja sydäntäin, on teot nää: kun aika on, ne jälkeen jää. Ja jokainen voi nähdä sen, mä teinkö oikein. Ja jokainen voi nähdä sen, mä teinkö oikein.